Haaveilen aina välillä, että puhekielelle laadittaisiin normatiivinen kielioppi. Ohje siitä, mikä kuulostaa suomalaisen korvaan tavalliselta kielenkäytöltä.
En minä sellaista henkilökohtaiseen käyttööni tarvitsisi, mutta monelle suomea vieraana kielenä oppivalle selkeä ohjeistus olisi kullanarvoinen.
Normatiivinen kielioppi on siis kielioppi sellaisena kuin suuri yleisö yleensä kieliopin käsittää. Se antaa ohjeita ja suosituksia siitä, miten kieltä tulisi käyttää.
(On olemassa myös deskriptiivisiä kielioppeja, jotka kuvaavat, miten kieltä käytetään. Säännön ja oikean käytön välillä voi olla joskus isojakin eroja. Mitä isompia erot ovat, sitä vähemmän vaikutusta on normatiivisella kieliopilla. Tämän vuoksi suomen kielen lautakunta teki noin vuosi sitten kohupäätöksensä siitä, että "alkaa tekemään" on hyvää suomea.)
Keskusteluntutkimushan alkoi olla aika hip ja pop jo kymmenen vuotta sitten, ja samaten puhekieltä lienee tutkittu melko paljon. En ole kuitenkaan törmännyt vielä oppaisiin, joissa kerrottaisiin, miten muodostetaan uskottavia puhekielisiä lauseita.
Oletteko huomanneet, että monet puhekieltä ja yleiskieltä sekoittavat ilmaukset voivat kuulostaa todella kankeilta? Minun lempiviholliseni on "mun" tai "sun" yhdistettynä täyteen possessiivisuffiksiin. Siinä ei ole oikein mitään luonnollista, jos systemaattisesti ja hidastahtisessa puheessa sanoo: "Se on mun kirjani". Minun kielellinen intuitioni sanoo, että puhekielessä käytetään possessiivisuffiksia vain yksikön toisessa persoonassa, ja silloinkin käytetään pelkkää s:ää.
"Tää on mun kirja."
"Tää on sun kirjas."
"Tää on sen kirja."
"Tää on meiän kirja."
"Tää on teiän kirja."
"Tää on niitten kirja."
Mutta tarvittaisiinko tuollaisia puhekielen normatiivisia kielioppeja useampi? Yksi joka murrealueelle, ainakin. Nyt varmaan jo muutama lukija ärsyyntyi puhekielisten persoonapronominien taivutuksesta, kun kirjoitin ne niin kuin itse sanon.
Käytännössähän idea kokonaisesta puhekielen normatiivisesta kieliopista on varmaan mahdoton toteuttaa. Puhekielen suhteen kuitenkin ylivoimainen oikean ja väärän erottaja on jokaisen oma kielellinen intuitio. Jotain olisi kuitenkin kiva kehittää avuksi niille, jotka oppivat suomen kielen kirjoista opiskellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti