Halpuuttaminen on ollut viikon sana. S-ryhmän markkinointiviestinnän osastolla varmasti taputellaan työkavereita selkiin oikein urakalla. Se, joka keksi puhua nimenomaan halpuuttamisesta, saa varmaan ison tulosbonuksen.
Ai miksi?
No siksi, että se toimii. Ne, jotka eivät kielestä niin välitä, ovat vain tyytyväisiä, kun hinnat laskevat. Me, jotka välitämme, provosoidumme ja alamme miettiä, mitä ihmettä tuollainen sana kielessämme nyt tekee.
Some laulaa halpuuttamista, kun kaikilla on asiaan mielipide. Ja niin nekin, jotka välttyvät perinteiseltä markkinointiviestinnältä, tulevat kuulleeksi siitä, että Prismasta saa sika-nautaa halvemmalla kuin ennen.
En usko, että kukaan valitsee ruokakauppaansa sen mukaan, minkä kaupan mainoksissa käytetään miellyttävintä kieltä. Siksi sillä ei olekaan väliä, että monia ärsyttää. Koska kun ihminen ärsyyntyy, hän jakaa tunteensa lähipiirilleen - ja somessa seuraajilleen. Niin se viesti kulkee.
Mitäs minä nyt sitten teinkään? Kannoin korteni kekoon, enkä taida edes hävetä. Noin menestyksekäs pöhinän luominen ansaitseekin kiitoksensa.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Kielenhuolto on ystävä eikä peikko
Suomessa suhtaudutaan kieleen tunteella. Varsinkin kielenhuolto nousee yleiseen keskusteluun varsin usein.
Tunnen paljon kieleen ja kirjoittamiseen intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä, ja heille kielenhuolto näyttäytyy peikkona. Ehkä he ajattelevat, että sääntöjen noudattaminen vähentää heidän käyttämänsä kielen ilmaisuvoimaa.
Kielenhuollon tehtävä on kuitenkin pitää huolta, että kieli säilyisi kaikille ymmärrettävänä.
Kun sitten toisaalta aletaan paasata siitä, että kielenhuolto on "meidän kauniin kielemme vaalimista", ollaan aika kaukana konkretiasta ja siitä, mikä kielenhuollon oikea tehtävä on. Vain pintakerros kielenhuollosta on estetiikkaa. Tietysti kauniisti soljuva kieli on miellyttävää lukea ja siten esteettinen elämys, ja annan itsekin helposti palautetta pilkutusongelmaisille.
Kielenhuollon perimmäinen tarkoitus on kuitenkin yleiskielen ymmärrettävyyden säilyttäminen.
Pieni tietoisku yleiskielestä:
Suomen yleiskieli on tekemällä tehty. Se on kursittu kokoon eri murteista, ja niin on saatu aikaan kielimuoto, jota jokaisen suomea äidinkielenään puhuvan on tarkoitus ymmärtää.
Yleiskielen luomisen taustalla oli aikoinaan paljon politikointia ja vääntöä siitä, minkälaisia elementtejä pitäisi ottaa mukaan mistäkin murteesta. En rupea käymään kiistoja sen tarkemmin läpi, sillä niistä ovat muut kirjoittaneet paljon suuremmalla asiantuntemuksella. Esimerkiksi Kielikellon artikkeli yleiskielen kehittämisestä vaikuttaa kattavalta.
Kielenhuolto ei kuitenkaan ole pelkästään pilkkusääntöjen noudattamista ja yhdyssanojen täydellistä hallintaa. Se on myös kapulakielen karsimista, oikeiden tyylisävyjen etsimistä ja huolehtimista siitä, että viesti menee perille sellaisena kuin lähettäjä on tarkoittanut.
Kielenhuollon tehtävä on kuitenkin pitää huolta, että kieli säilyisi kaikille ymmärrettävänä.
Kielenhuollon perimmäinen tarkoitus on kuitenkin yleiskielen ymmärrettävyyden säilyttäminen.
Pieni tietoisku yleiskielestä:
Suomen yleiskieli on tekemällä tehty. Se on kursittu kokoon eri murteista, ja niin on saatu aikaan kielimuoto, jota jokaisen suomea äidinkielenään puhuvan on tarkoitus ymmärtää.
Yleiskielen luomisen taustalla oli aikoinaan paljon politikointia ja vääntöä siitä, minkälaisia elementtejä pitäisi ottaa mukaan mistäkin murteesta. En rupea käymään kiistoja sen tarkemmin läpi, sillä niistä ovat muut kirjoittaneet paljon suuremmalla asiantuntemuksella. Esimerkiksi Kielikellon artikkeli yleiskielen kehittämisestä vaikuttaa kattavalta.
Kielenhuolto ei kuitenkaan ole pelkästään pilkkusääntöjen noudattamista ja yhdyssanojen täydellistä hallintaa. Se on myös kapulakielen karsimista, oikeiden tyylisävyjen etsimistä ja huolehtimista siitä, että viesti menee perille sellaisena kuin lähettäjä on tarkoittanut.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Puhekieli tarvitsee sääntökirjan
Haaveilen aina välillä, että puhekielelle laadittaisiin normatiivinen kielioppi. Ohje siitä, mikä kuulostaa suomalaisen korvaan tavalliselta kielenkäytöltä.
En minä sellaista henkilökohtaiseen käyttööni tarvitsisi, mutta monelle suomea vieraana kielenä oppivalle selkeä ohjeistus olisi kullanarvoinen.
Normatiivinen kielioppi on siis kielioppi sellaisena kuin suuri yleisö yleensä kieliopin käsittää. Se antaa ohjeita ja suosituksia siitä, miten kieltä tulisi käyttää.
(On olemassa myös deskriptiivisiä kielioppeja, jotka kuvaavat, miten kieltä käytetään. Säännön ja oikean käytön välillä voi olla joskus isojakin eroja. Mitä isompia erot ovat, sitä vähemmän vaikutusta on normatiivisella kieliopilla. Tämän vuoksi suomen kielen lautakunta teki noin vuosi sitten kohupäätöksensä siitä, että "alkaa tekemään" on hyvää suomea.)
Keskusteluntutkimushan alkoi olla aika hip ja pop jo kymmenen vuotta sitten, ja samaten puhekieltä lienee tutkittu melko paljon. En ole kuitenkaan törmännyt vielä oppaisiin, joissa kerrottaisiin, miten muodostetaan uskottavia puhekielisiä lauseita.
Oletteko huomanneet, että monet puhekieltä ja yleiskieltä sekoittavat ilmaukset voivat kuulostaa todella kankeilta? Minun lempiviholliseni on "mun" tai "sun" yhdistettynä täyteen possessiivisuffiksiin. Siinä ei ole oikein mitään luonnollista, jos systemaattisesti ja hidastahtisessa puheessa sanoo: "Se on mun kirjani". Minun kielellinen intuitioni sanoo, että puhekielessä käytetään possessiivisuffiksia vain yksikön toisessa persoonassa, ja silloinkin käytetään pelkkää s:ää.
"Tää on mun kirja."
"Tää on sun kirjas."
"Tää on sen kirja."
"Tää on meiän kirja."
"Tää on teiän kirja."
"Tää on niitten kirja."
Mutta tarvittaisiinko tuollaisia puhekielen normatiivisia kielioppeja useampi? Yksi joka murrealueelle, ainakin. Nyt varmaan jo muutama lukija ärsyyntyi puhekielisten persoonapronominien taivutuksesta, kun kirjoitin ne niin kuin itse sanon.
Käytännössähän idea kokonaisesta puhekielen normatiivisesta kieliopista on varmaan mahdoton toteuttaa. Puhekielen suhteen kuitenkin ylivoimainen oikean ja väärän erottaja on jokaisen oma kielellinen intuitio. Jotain olisi kuitenkin kiva kehittää avuksi niille, jotka oppivat suomen kielen kirjoista opiskellen.
En minä sellaista henkilökohtaiseen käyttööni tarvitsisi, mutta monelle suomea vieraana kielenä oppivalle selkeä ohjeistus olisi kullanarvoinen.
Normatiivinen kielioppi on siis kielioppi sellaisena kuin suuri yleisö yleensä kieliopin käsittää. Se antaa ohjeita ja suosituksia siitä, miten kieltä tulisi käyttää.
(On olemassa myös deskriptiivisiä kielioppeja, jotka kuvaavat, miten kieltä käytetään. Säännön ja oikean käytön välillä voi olla joskus isojakin eroja. Mitä isompia erot ovat, sitä vähemmän vaikutusta on normatiivisella kieliopilla. Tämän vuoksi suomen kielen lautakunta teki noin vuosi sitten kohupäätöksensä siitä, että "alkaa tekemään" on hyvää suomea.)
Keskusteluntutkimushan alkoi olla aika hip ja pop jo kymmenen vuotta sitten, ja samaten puhekieltä lienee tutkittu melko paljon. En ole kuitenkaan törmännyt vielä oppaisiin, joissa kerrottaisiin, miten muodostetaan uskottavia puhekielisiä lauseita.
Oletteko huomanneet, että monet puhekieltä ja yleiskieltä sekoittavat ilmaukset voivat kuulostaa todella kankeilta? Minun lempiviholliseni on "mun" tai "sun" yhdistettynä täyteen possessiivisuffiksiin. Siinä ei ole oikein mitään luonnollista, jos systemaattisesti ja hidastahtisessa puheessa sanoo: "Se on mun kirjani". Minun kielellinen intuitioni sanoo, että puhekielessä käytetään possessiivisuffiksia vain yksikön toisessa persoonassa, ja silloinkin käytetään pelkkää s:ää.
"Tää on mun kirja."
"Tää on sun kirjas."
"Tää on sen kirja."
"Tää on meiän kirja."
"Tää on teiän kirja."
"Tää on niitten kirja."
Mutta tarvittaisiinko tuollaisia puhekielen normatiivisia kielioppeja useampi? Yksi joka murrealueelle, ainakin. Nyt varmaan jo muutama lukija ärsyyntyi puhekielisten persoonapronominien taivutuksesta, kun kirjoitin ne niin kuin itse sanon.
Käytännössähän idea kokonaisesta puhekielen normatiivisesta kieliopista on varmaan mahdoton toteuttaa. Puhekielen suhteen kuitenkin ylivoimainen oikean ja väärän erottaja on jokaisen oma kielellinen intuitio. Jotain olisi kuitenkin kiva kehittää avuksi niille, jotka oppivat suomen kielen kirjoista opiskellen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)