Kielenhuolto on ystävä eikä peikko

Suomessa suhtaudutaan kieleen tunteella. Varsinkin kielenhuolto nousee yleiseen keskusteluun varsin usein.

Tunnen paljon kieleen ja kirjoittamiseen intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä, ja heille kielenhuolto näyttäytyy peikkona. Ehkä he ajattelevat, että sääntöjen noudattaminen vähentää heidän käyttämänsä kielen ilmaisuvoimaa.

Kielenhuollon tehtävä on kuitenkin pitää huolta, että kieli säilyisi kaikille ymmärrettävänä.

Kun sitten toisaalta aletaan paasata siitä, että kielenhuolto on "meidän kauniin kielemme vaalimista", ollaan aika kaukana konkretiasta ja siitä, mikä kielenhuollon oikea tehtävä on. Vain pintakerros kielenhuollosta on estetiikkaa. Tietysti kauniisti soljuva kieli on miellyttävää lukea ja siten esteettinen elämys, ja annan itsekin helposti palautetta pilkutusongelmaisille.

Kielenhuollon perimmäinen tarkoitus on kuitenkin yleiskielen ymmärrettävyyden säilyttäminen.

Pieni tietoisku yleiskielestä:
Suomen yleiskieli on tekemällä tehty. Se on kursittu kokoon eri murteista, ja niin on saatu aikaan kielimuoto, jota jokaisen suomea äidinkielenään puhuvan on tarkoitus ymmärtää.

Yleiskielen luomisen taustalla oli aikoinaan paljon politikointia ja vääntöä siitä, minkälaisia elementtejä pitäisi ottaa mukaan mistäkin murteesta. En rupea käymään kiistoja sen tarkemmin läpi, sillä niistä ovat muut kirjoittaneet paljon suuremmalla asiantuntemuksella. Esimerkiksi Kielikellon artikkeli yleiskielen kehittämisestä vaikuttaa kattavalta.

Kielenhuolto ei kuitenkaan ole pelkästään pilkkusääntöjen noudattamista ja yhdyssanojen täydellistä hallintaa. Se on myös kapulakielen karsimista, oikeiden tyylisävyjen etsimistä ja huolehtimista siitä, että viesti menee perille sellaisena kuin lähettäjä on tarkoittanut.